Kokeilu 2 (exit slipit) toteutus, arviointi/jatkokehitys ja palaute

Toteutus:

No, tämäpä jää kyllä aika tyngäksi verrattuna tuohon ykköskokeiluun mutta näillä mennään.

Exit slippien jako ja täyttö meni kuten suunniteltua. Jaoin opiskelijoille nipun lappuja jotka he täyttivät ja palauttivat luennon aikana. Luennon jälkeen koostin Likert-asteikon vastaukset taulukoksi jotta minulle hahmottuisi yleiskuva opiskelijoiden heikosti sisäistämistä asioista:

Ilman tilastotieteellistä koulutustakin tästä taulusta kävi ilmi että loppupään asiat olivat juurtuneet heikommin opiskelijoiden päähän. Tästä ja opiskelijapalautteesta tajusin että kurssin loppupäässä oli liian paljon asiaa ja ne käsiteltiin liian kiireellisesti. Exit slipit tarjosivat hyvän tavan nähdä tämä asia ihan käytännössä.

Muokkasin kertausluentoani niin, että käytin enemmän aikaa kerratakseni juurikin noita loppupään asioita ja kävin alkupään asiat köykäisemmin läpi. Tentissä kysyin myös noita loppupään asioita ja osaaminen vaikutti siellä olevan pistekeskiarvon perusteella kohdallaan joten ehkäpä tämä lähestymistapa auttoi. Paljastin exit slippien tulokset myös opiskelijoille ja tämän perusteella neuvoin mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota kerratessa. Tämä on myös varmaankin auttanut opiskelijoita löytämään fokuksensa kurssin lopuksi.



Palautekooste: 

Opiskelijat eivät exit slipeistä palautetta antaneet mutta kurssin yleisiä fiiliksiä keräsin edelliseen oppimispäiväkirjamerkintääni.

Tuutori Tommin palaute käytiin keskusteluna opetusnäytteen jälkeen ja tästähän ei tietenkään tullut otettua muistiinpanoja niin en muista keskustelun sisältöjä. Hyvässä hengessä käyty, rakentava keskustelu se oli mutta en muista yhtäkään pointtia mitä käsiteltiin. Jospa se kilahtaa sitten sinne tiedostamattoman osaamisen kassaan ;)

Lisäys 18.6: Hähää, eipä muistanut Tommikaan mutta sillä oli muistiinpanot tuosta keskustelusta tallella. Antoi pointin siitä että exit slipin kysymykseni kuten "jaksoitko istua luennoilla" olivat vähän asenteellisia ja ohjasivat opiskelijaa mieltämään luennon opetusmenetelmänä passivoivalla tapaa. Hyvä pointti, hyvä pointti.

Jaakon palaute oli jotta hyvältä näyttää mutta ei alkanut sen enemmän avaamaan. Jaakko ei päässyt opetustuokiooni joten ei voinut antaa palautetta siitä.

Kati pääsi opetukseen mukaan ja antoi seuraavaa palautetta slipistä etukäteen ja luentovierailun jälkeen:

"Katsoin läpi exit slipin. Se oli hyvin epämuodollinen ja antaa kuvan, että olet opettajana helposti lähestyttävä. Olit siinä listannut opintojakson keskeisen sisällön, mikä varmasti myös hyvin herättelee kuulijoita. Pyydät myös palautetta ja toiveita kerrattavista asioista. Aikataulu on sinulla aika tiukka, kun kertaus on jo heti seuraavana päivänä. Tähän et varmasti ole itse pystynyt tänä vuonna vaikuttamaan. "

"Olin seuraamassa opetuskokeiluasi 9.12. ensimmäisen puolen tunnin ajan. Pahoittelen, että saat palautteeni vasta nyt, minulla on taas päivät olleet täynnä opetusta ja opinnäytetöiden ohjaamista.

Aloitit opetustilanteen mukavasti kertomalla hieman jotain henkilökohtaisia kuulumisiasi. Mielestäni sellainen tuo aina mukanaan mukavaa inhimillistä otetta. Luennollasi käytit exit slipiä. Tuo luennon alussa jakamasi lomake sisälsi myös opiskelijoiden itsearviointiosion. Mielestäni kerroit aluksi hyvin lomakkeen tarkoituksen ja annoit selkeät ohjeet siihen vastaamisesta ja palautusaikataulusta. Kerroit, että seuraavan päivän kertausluennoilla aiot painottaa asioita, joissa vastausten perustella tuntuisi olevan eniten puutteita. Sanoit myös, että joensuulaiset ja kuopiolaisetkin saavat halutessaan täyttää lomakkeen Moodlessa, ja että lomakkeet pitäisi palauttaa heti luennon jälkeen. Tämän jälkeen siirryit käsittelemään opiskelijoiden pakollista tehtävää 1.

Lomakkeen jakaminen ei näyttänyt mitenkään häiritsevän opiskelijoiden keskittymistä. Kaikki näyttivät varsinkin alussa hyvin keskittyneiltä. Diasi olivat mielestäni selkeiltä ja ilmeisesti ne olivat sitä myös opiskelijoiden mielestä, koska en nähnyt kenenkään tekevän muistiinpanoja. Ensin kävit läpi tehtävän itsearviointiosion ja pari opiskelijaa viittasi, kun kysyit, että kenellä oli mennyt omasta mielestään tehtävän tekemiseen tuhottomasti aikaa. Itsearvioinneista oli myös ilmennyt, että opiskelijat olivat kokeneet oppineensa paljon. Osa olisi halunnut selkeämpää tehtävänantoa ja siitä mainitsitkin, että ensi vuonna teet mahdollisesti korjauksia tai kokonaan uudentyyppisen tehtävän. Hienoa, että toit esiin sen, että palautteella on oikeasti jotakin merkitystä. Aika hiljaisia, vaikkakin keskittyneen näköisiä, olivat opiskelijat. Ehkä jotakin suullista palautetta heiltä olisi vielä tässä tilanteessa voinut pyytää.

Tarjosit heille myös mahdollisuuden henkilökohtaisen ohjausajan varaamiseen ja sitten aloit käsitellä tehtävän ratkaisuja ja niissä ilmenneitä virheitä/puutteita. Täytyy tunnustaa, että tässä vaiheessa meikäläinen luonnollisesti putosi kärryiltä, mutta olipahan sitten aikaa seurata opiskelijoiden toimintaa ja vuorovaikutusta. Kerroit asiasi rauhallisesti ja käytit tussitaulua tärkeän yksityiskohdan havainnollistamiseen. Tämä varmasti helpotti asian seuraamista. Kysyit myös lopuksi kysymyksiä ja kommentteja, mutta aika hiljaisia olivat opiskelijat vielä ainakin tässä vaiheessa. Kun noin 20 minuuttia luennosta oli kulunut, alkoi pari opiskelijaa Kuopiossa ja pari Joensuussa hieman näprätä kännykkää, mutta hekin jatkoivat sitten kuuntelemista keskittyneen näköisinä. Hyvin jaksoivat opiskelijat kuunnella, vaikka muuten aika passiivisia olivat, olivat varmaankin aktiivisesti tehneet sitä tehtävää, joten nyt oikeasti halusivat kuunnella opettajan antamaa palautetta. Mielenkiintoista olisi kuulla, kuinka moni lopulta palautti exit slipit ja millaista tietoa niistä sait seuraavan kerran kertausluentoa varten. Tästä varmasti kerrotkin sitten blogissasi."

 Arviointi ja jatkokehitys

Kati antoikin hyvää palautetta mitä opiskelijoiden aktivointiin ja heidän huomion pitämiseensä tulee. Exit slippien suhteen pidin tätä kokeilua pienimuotoisena onnistumisena joskin kiireisesti toteutettuna. Yksi ilta kertausluennon muokkaamiseen oli aika vähän ja en ehkä saanut muokattua luentoa niin hyvin kuin olisin halunnut. Työvälineenä slipit olivat kuitenkin mielestäni toimiva. Ehkä jatkossa voisi miettiä myös eräänlaista puolivälikurssin slippiä joka antaisi eväitä kurssin toiselle puoliskolle. Olen yrittänyt kerätä kurssin aikaista palautetta opiskelijoilta ennen siinä onnistumatta mutta exit slipit tarjoamat minulle mahdollisuuden antaa kohdistettuja kysymyksiä ja sitouttaa opiskelijat paremmin vastaamiseen.

Kokeilu 1 (Mosambik) toteutuksen raportointi, arvionti ja jatkokehittäminen.

Mosambikin reissu tosiaan tapahtui jo viime syksyllä mutta miten se keikka meni jäi raportoimatta silloin. Olin suunnitellut kolmen päivän mittaisen seminaarin opetuksen rungon johon kuului pari luentoa ja sen päälle pari päivää käytännön soveltavaa työskentelyä pienryhmissä. Ennakkoon tiesin jo että varsinkin kun Afrikkaan mennään niin täytyy olla valmis mukautumaan ja soveltamaan suunnitelmaa vauhdissa ja niin siinä sitten kävikin.

Maputon katukuvaa

Ensinnäkin seminaari päätyi olemaan suunniteltua pienempi. Ennakkoon minulle oli kerrottu että paikalle saattaa tulla helposti 50 opiskelijaa, mikä vaikeuttaisi suunnitelmieni toteuttamista koon takia, mutta tässä tapauksessa kävijämäärä jäi vain noin viiteen. Paikallisilla oli alkamassa kesäloma loppusyksystä, maapallon alapuolella kun oltiin, ja opiskelijat olivat kiireisiä viimeisten tenttien kanssa. Mosambikin kontaktini olivat asiasta vähän nolona mutta minua tämä ei haitannut ollenkaan sillä pienempi porukka mahdollisti sen, että pääsin lähemmäs opiskelijoita ja sain keskustella heidän kanssaan heidän ajatuksistaan. Sen sijaan että jakaisin porukan useaan pienryhmään, mahdollisti seminaarin pieni koko sen, että koko porukka työskentelisi yhtenä projektiryhmänä. Nou hätä.

Maputon keskustan parempaa aluetta. Kaupunki oli pääasiassa paljon rähjäisemmässä kunnossa.

Toinen asia mikä ei kyllä tullut yllätyksenä oli Afrikkalainen aikakäsitys. Siinä missä meillä viiden minuutin myöhästyminen on jo jotain mitä kuuluu pyytää anteeksi, saapui kuskini hakemaan minut majoituksesta kolme varttia sovitun ajan jälkeen eikä pitänyt sitä kummallisenakaan juttuna. Harmittelin ajatuksissani myöhästyväni omalta luennoltani, mutta kävi ilmi että opiskelijat alkoivat valua paikalle vasta sen puolitoista tuntia sovitun aloitusajan jälkeen. Tämä toistui muinakin päivinä. Toisaalta, saavuttuaan paikalle opiskelijat olivat hyvin kiinnostuneita opetuksesta, esittivät paljon kysymyksiä ja osallistuivat aktiivisesti. Heillä ei myöskään ollut mikään kiire pois seminaarista ja päätimmekin päivät yleensä kaksi tai kolme tuntia sovittua myöhemmin. Opetuksen nettosumma pysyi siis ennallaan.

Opiskelijoita ja professorimme. Mikroluokan kalustus oli lahjoitustavaaa.

Ensimmäisenä päivänä pidin teorialuennon esitellen Raspberry Pi:n mahdollisuuksia ja erilaisia antureita joita toin workshoppiin. Varsinkin anturit kiinnostivat opiskelijoita kovasti. Luentokalvojani voi vilkaista täältä. Luentoa kuunnellessa opiskelijat olivat tarkkaavaisia ja esittivät paljon tarkentavia kysymyksiä joihin vastailin mielelläni. Tämän jälkeen kävimme yhdessä lounaalla jonka professorimme tarjosi koko porukalle (helvetti jäätyy ennenkuin jotain tällaista tapahtuu Suomessa). Lounastuokio tarjosi mahdollisuuden jututtaa opiskelijoita lisää. Niuton, Mauro, Job, Jordan, Camilo ja Martins olivat kaikki kolmannen tai neljännen vuoden opiskelijoita. Heidän ohjelmointitaustansa käsitti pääasiassa Java/Androidympäristöjä, eikä heillä ollut kovin paljoa kokemusta Linuxista, joten tämän tulisin paikkaamaan.

Mielenkiintoisinta oli kuulla opiskelijoiden omasta elämästä ja näkemyksistä Mosambikin tulevaisuuteen. Vaikka maa roikkuu Human Development Indexin häntäpäässä, oli opiskelijoilla tavattoman kova optimismi maansa tulevaisuuden suhteen. Ajatus oli että tie pohjalta on vain ylöspäin. Poikkeuksetta poikien silmissä siinsi oman firman perustaminen jolle asiakkaita tulisi riittämään koska kilpailua IT-alalla ei juuri ollut. Hyvä tulevaisuus edessä siis. Tämä oli aika terävä kontrasti Suomalaisiin opiskelijoihini joita kalvaa pitkittyneen laman ja huonojen tulevaisuudenkuvien synnyttämä kitkerä pessimismi. 

Iltapäivällä kaivoimme mukanani tuomat tietojenkäsittelytieteen laitoksen työntekijäkolehdilla kerätyt Raspberry Pi:t esiin ja vietimme loppuillan niitä toimintakuntoon viritellen ja Linuxin peruskäyttöä opetellen. Linuxin käyttö ei varsinaisesti ollut opetussuunnitelmassani mutta koska opiskelijoiden perustaidot sen kanssa olivat niin heikot, niin pitihän siinä rystysiä raksauttaa ja opettaa ne perusteet vauhdissa. Kävimme läpi käyttöjärjestelmän asennuksen ja peruskäyttötoiminnot niin työpöytä- kuin komentorivikäytössä.

Toista päivää varten olin antanut opiskelijoille kotitehtäväksi pohtia esitellyn teknologian käytön mahdollisuuksia kotimaassaan. Kaikki eivät tehtävää olleet tehneet mutta sain kolmelta opiskelijalta ajatuksia Raspberry Pi:n käytöstä terveydenhuoltojärjestelmien osana maaseudulla, jossa laitteistoa ei muuten olisi saatavilla. Tämä ajatus oli tosin heidän professorinsa heidän päähänsä istuttama, ja toistettiin minulle uskollisesti. Omina ideoinaan Niuton tuumi säänseurantajärjestelmän toteuttamista ja Jordan pohti teknologian käyttömahdollisuuksia väkijoukkojen laskemiseen ja kasvojen tunnistamiseen väkijoukon seasta käyttäen konenäköä.

Ideointisessio menossa. Niuton oikealla, Job vasemmalla.

Seuraavaksi ideoimme pienen projektin joka toteutettaisiin seminaarin aikarajojen puitteissa. Opiskelijoilla oli paljon intoa ja suuret suunnitelmat, joten jouduin vähän ajanpuutteen takia suitsimaan visioita siihen, mikä ehdittäisiin toteuttaa, mutta pienellä ohjauksella opiskelijat saivat kasaan suunnitelman joka saatiin toteutettua vielä samana päivänä. Konstruktiivisesti linjakkaan opetuksen hengessä päätimme hyödyntää opiskelijoiden pohjataitoja androidohjelmoinnissa ja otimme älypuhelimet mukaan päivän ohjelmaan; jälleen yksi elementti jota en ollut suunnitellut etukäteen mutta joka pienen ja innokkaan ryhmän ansiosta järjestyi vaivatta. Päivän tavoitteena oli rakentaa järjestelmä, jossa Raspberry Pi kerää lämpö/kosteusanturin dataa ja tarjoilee tiedon TCP-yhteyden yli Android-mobiilisovellukselle, joka esittää lämpömittarin datan käyttäjälle. Eräänlainen yksinkertainen sääasema siis. Projektissa yhdistyivät Niutoninilta lähtöisin oleva ajatus säänseurannasta, opiskelijoiden Androidohjelmoinnin pohjataidot ja seminaarin aikana opetettava uusi asia. Opiskelijat tekivät itse vastuualueiden jaon yksinkertaisen suunnitelman pohjalle ja kävivät innolla käsiksi monen tunnin urakkaan.

Tämän päivän aikana seminaariin saapui vielä uusi opiskelija. Mietin itse piilossani että hänen on vaikea päästä enää tässä vaiheessa kärryille mutta ilokseni huomasin että Jordan alkoi siinä työskentelyn ohessa opettamaan toverilleen eilen opittuja asioita ihan ilman eri kehotusta! Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

Jordan alkoi jakamaan oppimaansa eteenpäin heti seuraavana päivänä

Illan lopuksi järjestelmä oli valmis ja koko porukka tyytyväinen vaikka kuudelta loppumaan suunniteltu sessio loppuikin vasta yhdeksän jälkeen. 

Kolmantena ja viimeisenä päivänä ei ollut enää uutta opetusta vaan seminaarimme vieraiksi tuli uteliaita kansalaisjärjestöjen edustajia. Ensin pidin heille saman luennon kuin omille opiskelijoilleni ensimmäisenä päivänä jonka jälkeen vieraat vietiin perustamaamme hackspaceen tutustumaan laitteisiin ja opiskelijoiden toteuttamaan projektiin. En voinut aikarajojen puitteissa tentata opiskelijoita tai varmistaa muuten heidän oppimistaan, mutta keksin jotain mikä oli uskoakseni parempaa. Astuin itse taka-alalle ja annoin opiskelijoille tehtäväksi esitellä seminaarin anti, laitteet ja mitä he ovat niillä tehneet. Samalla opiskelijat saattaisivat saada uusia kontakteja yliopiston ulkopuolelta mistä saattaisi olla heille hyötyä. Opiskelijat kierrättivät vieraita ympäri luokkaa ja innostunut portugalinkielinen puheensorina täytti ilman.

Opsikelijat esittelevät rakentamaansa järjestelmää kansalaisjärjestöjen aktiiveille.

En luonnollisesti pystynyt seuraamaan keskustelua mutta osanottajien innostuneisuudesta, esittäjien itsevarmasta otteesta ja yleisen tyytyväisestä ilmapiiristä päättelin että oppi oli mennyt perille ja asia oli hyödyllistä. Työni täällä oli tehty.

Seminaari paketissa. Allekirjoittanut smart casualeissa on äärimmäisen harvinainen näky. Itse asiassa vaatteet ostettiin tuota reissua varten eivätkä ole käyneet päälläni sen jälkeen. Maassa maan tavalla.

Arviointi ja jatkokehitysideat

Suunnitelmassa asettamieni oppimistavoitteiden mukaan sanoisin että opiskelijat saivat ensimmäisestä osa-alueesta, "Opiskelija ymmärtää sulautettujen linuxjärjestelmien mahdollisuudet.." tason viisi perustuen hyviin oivalluksiin ja optettavan aiheen asettamiseen oman maansa kontekstiin. Toisesta osa-alueesta, "Opiskelija osaa suunnitella sovelluksia.." annan ryhmälle tason 3. Ajatuksia tuli paljon mutta käytännön suunnitelmat sisäsivät lähinnä pieniä muutoksia esittelemiini konsepteihin. Osittain korkemmat tasot tässä voivat olla liikaa pyydetty kolmen päivän seminaarilta. Kolmannesta osa-alueesta, "Opiskelija osaa totetuttaa sovelluksia.." annan tason neljä. Työ oli hyvää mutta ajanpuutteesta johtuen täysin omat ja alkuperäiset ratkaisut jouduttiin jättämään pois. Viikko tai pari lisää tätä työskentelyä niin tavoitteet olisivat varmasti täyttyneet viitossuoralla.

Opettaminen vieraan kulttuurin edustajille ja noin pienelle ryhmälle oli hyvin antoisa kokemus. Olin tyytyväinen että kykenin muuttamaan omia suunnitelmiani vauhdissa ja sopeutumaan paikalliseen elämänmenoon luontevasti niin, että opetukseni päätyi olemaan parempi kattaus kuin olin ehkä alunperin suunnitellutkaan. Varsinkin ryhmän pieni koko mahdollisti tämän. Sanoisin että kokeilu onnistui erittäin hyvin konstruktivismin ja oman pedagogisen taitoni kehittämisen näkökulmasta. Kotiin tultuani palasinkin sitten opettamaan 60 hengen kurssia joka oli jakaantunut video-opetuksen kautta kahdelle kampukselle. Paluu arkeen oli melkoinen mutta tämä Mosambikin kokemus oli ehdottoman arvokas ja kehittävä. 

Itse asiassa vedin tuon johdantoluentoni Suomalaisille opiskelijoille myöhemmin talvella ja pidin aiheeseen liittyen harjoitussession ollessani vierailemassa aihepiiriä sivuavalla kurssilla. Siellä opiskelijat pääsivät jälleen leikkimään antureilla mutta olisi kiva päästä tekemään tämän konseptin ympärille kokonainen opintojakso joka toteutettaisiin pienellä porukalla. Ikävä kyllä laitoksemme nähnee opettajan palkkion maksun noin pienelle ryhmälle suunniteltuun opetukseen pelkkänä rahan tuhlaamisena joten jäänee haaveeksi ellen sitten tee sitä ilmaiseksi. En ole katkera mutta kuitenkin.  Arkimaailman realiteetit tulevat ikävä kyllä menemään jatkossakin ohi sen, mikä olisi parasta opetuksen kannalta.

Erä Nxtuvaa (lausutaan tsuva) Mauron kanssa. Mauro on tulossa laitokselleni tänä syksynä vaihto-opiskelijaksi ja varmastikin vaatii revanssia tappionsa jälkeen!

Lisäys 18.6: Vertaispalautesessio

Pidimme vertauspalautekinkerit Jaakon ja Katin kanssa Tommin ollessa myös mukana. Mosambikin kokeilu sai osakseen lähinnä kehuja eikä korjattavaa ainakaan tarttunut mieleen. Kati nosti esille että kerran pidin vastaavaa opetusta Suomessa, olisi hyvä saada vähän vertailua opiskelijaryhmistä ja kulttuurieroista. Ikävä kyllä ihan samanlaista kattausta en päässyt Suomalaisille pitämään joten tulokset eivät sinällään ole vertailukelpoisia. Sen verran huomasin että Suomalaisilla oli ehkä paremmat valmiudet esittää omia sovellusideoitaan esittämilleni laitteille. Mosambikin opiskelijoilla ei ehkä ollut käyttö tai tietopohjaa tähän laiteluokkaan ja yksi ilta oli turhan pieni aika sulatella asiaa.