Tässä on ollut pieni luova tukos kun sain Ulla/Taina -osastolta palautetta että tuo etäluennointiopas nyt ei kävisikään toiseksi kokeiluksi kun se ei keskity siihen uuteen viestintämuotoon, ja että minun pitäisi ennemmin katsoa voinko pohtia sen toisen kokeilun noista tehdyistä opetustoimista. Aika on nyt kuitenkin lopussa niin pitää tässä nyt jotain saada pohdittua kasaan.
Eli toisen kokeilun teema oli virallisesti ohjaus, viestintä ja vuorovaikutus verkossa oppimista edistävällä tavalla, jota minun männävuonna tekemäni opetus tosiaan sisälsi.
Joten, mitä otsikon mukaisia toimia viime vuoden opetukseni sisälsi? Millä tavalla pyrin edesauttamaan oppimista vuorovaikutuksen ja viestinnän keinoin? Näihin kysymyksiin pyrin nyt vastaamaan tässä. Tiedotusta suoritin kurssin aikana paljonkin, mutta sen käsitän nyt tehtävänasettelun ulkopuoliseksi asiaksi. Varsinaisiksi vuorovaikutustilanteiksi nostan esille seuraavat:
Viestintä etäluennolla
Viestintä ACP-luennolla
Vapaaehtoisen keskustelun virittely Moodlessa
Ohjauskeskustelut sähköpostin välityksellä
Viestintä etäluennolla:
Tämä on se viestinnän muoto jonka kanssa olen paininut eniten parantaakseni opiskelijoiden oppimista. Puhuminen videoluennon yli ei ole erityisen luontevaa, ja se johtaa helposti siihen, etteivät etäluentoon osallistuvat opiskelijat "nosta kättään" luennolla. Tämä korostuu mikäli opiskelijoiden asenne etäkurssin suorittamiseen on lähtöjään negatiivinen.
Mielestäni onnistuin vähentämään kuilua itseni ja etäryhmän opiskelijoiden välillä livevisiittini avulla. Henkilökohtainen livenä tapahtuva kommunikointi alentaa mielestäni kynnystä ottaa yhteyttä etänäkin, ja tämän huomasin lisääntyneenä kysymysten esittämisenä Joensuun opiskelijoiden taholta. Myös etäryhmän huomioon ottaminen on tärkeää. Varmistin joka luennolla että järjestelmä toimii ja kysyin välillä Joensuun mielipidettä esitettyyn asiaan. Myös pienet asiat kuten sen varmistaminen että läsnä olevan ryhmän kysymykset välittyvät myös etäryhmään ennen kysymykseen vastaamista merkitsevät.
Viestintä ACP-luennolla:
Tämä eroaa edellisestä lähinnä sillä, että etäryhmän videokuvan sijaan opettaja näkee ainoastaan nimilistan läsnäolevista, ja läsnä olevat pystyvät myös kirjoittamaan kurssihuoneen chattiin. Mahdollinen ominaisuus on myös se, että opiskelija voi jakaa oman ruutunsa opettajan tai ryhmän nähtäväksi. ACP:n ominaisuudet jäivät sessiossamme vähän vähälle käytölle, eikä teknologiaa ehkä käytetty parhaiten hyväksi. Vuorovaikutuksen suhteen huomasin kuitenkin että kasvotonta opiskelijaryhmää oli vaikeampi hahmottaa luennon aikana.
Vapaaehtoisen keskustelun virittely Moodlessa
Kuten on jo keskusteltu, ei autenttista, vapaaehtoista keskustelua saa Moodlessa aikaan. Sama on kurssipalautteen suhteen mikäli sitä ei määrää pakolliseksi. En tiedä saisiko autenttisen keskustelun rullaamaan paremmin vaikkapa Facebookissa, jossa opiskelijat ovat tottuneet keskustelemaan muutenkin.
Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön ja tänä vuonna Moodlepalstalla heräsi pieni keskustelunpoikanen jossa opiskelija kysyi neuvoa ohjelmointipulmaansa, johon pari muuta opiskelijaa sitten vastasi.
Ohjauskeskustelut sähköpostin välityksellä
Perinteisen puolelle pukkaa, mutta parhaat kahdenväliset verkkokeskustelut käydään ehkä edelleen sähköpostin välityksellä. Käymäni keskustelut ovat kuitenkin yleensä olleet lähinnä palautekeskusteluja kurssitöistä, tenttiarvosanoista ja neuvoja uusintatenttejä varten. Opiskelijat ovat kuitenkin vaikuttaneet tyytyväisiltä. Henkilönkohtainen sähköpostiyhteydenpito vahvistaa oppilaan näkemystä siitä että opettaja on tarvittaessa myös häntä varten henkilökohtaisesti saatavilla ja haluaa paneutua juuri hänen ongelmaansa. Suuressa kurssissa tämä toki käy työlääksi ja hankalaksi, mutta opiskelijoiden arvostus rakentuu välillä pienistäkin välittämisen elementeistä.
Yhteenveto
Mitä siis olen oppinut verkkovuorovaikutuksesta männävuoden aikana? Ehkä tärkeimpänä oppina sen, että aito vuorovaikutus lähtee verkossakin samoilta urilta kuin liveopetuksessa. Hyvän vuorovaikutuksen avaimena on molemminpuolinen kunnioitus ja kiinnostus oppimiseen ja opettamiseen. Opettajan on oltava aidon kiinnostunut opiskelijan oppimisprosessin tukemisesta. Hänen on oltava läsnä opiskelijoilleen (vaikka sähköpostin tai moodlepalstojen välityksellä). Verkko-oppimisen erona on kuitenkin se, että vuorovaikutuksen on oltava etukäteen suunniteltua. Siinä missä keskustelu normaalissa livetilanteessa voi olla spontaania, on verkkoympäristössä mietittävä tarkkaan kanavat, joita viestintään käytetään ja ajat jolloin keskustelua odotetaan.
