Vielä on pari piuhaa kirittävä kiinni ja täydennettävä näihin opintoihin oman osaamisen kuvaus. Tylsä otsikko olisi se, pistetään dramaattisesti EPILOGI.
30 opintopisteen edestä yliopistopedagogiikkaa alkaa olla kasassa ja kaikki kolme opintokokonaisuutta suoritettu. Tämä oman osaamisen kuvaaminen tarjoaa samalla mahdollisuuden tarkastella tätä kolmen vuoden kehityskaarta jonka aikana opettajuuteni on kehittynyt.
Lähdin koulutukseen mukaan kolme vuotta sitten Jaakko Parviaisen vinkistä sen kummemmin asiaa miettimättä. Luin että ainakin osan opinnoista voi hyvittää jatko-opintoihin ja tuumin että opettajakoulutus voisi olla ihan hyvä juttu.
Minulla oli juuri samana syksynä tulossa ensimmäinen oman kurssin luennointi ja olin kyllä aikalailla hermona ja huolissani siitä, miten homma minulta hoituisi. Kokemukseni ihmisten edessä esiintymisestä oli aika vähäistä ja muistan ensimmäisissä Yopedan oppimistehtävissä puhuneeni etten ole varma pystynkö kommunikoimaan opetettavia asioita riittävän hyvin ja selkeästi. Tähän toivoin Yopedasta apua. Tartuin toimeen ja tein pitkää päivää syksyn valmistaakseni oppimateriaalit kurssia Hajautettujen Järjestelmien kurssia varten vanhojen luentomateriaalien pohjalta. Yopeda-opinnot eivät vielä tähän päässeet paljoa vaikuttamaan sillä ne olivat vasta aluillaan. Ensimmäisen luentosarjan pitäminen oli työlästä mutta palkitsevaa. Tein luentoja päivät töissä ja illat kotona koliikkista lasta välillä hyssytellen. Kova satsi mutta valmista tuli, ja opiskelijoiden palaute oli rohkaisevaa. En minä tässä hommassa ihan kurja olekaan!
Yopedan perusvalmiusmoduuleista käteen jäi enimmäkseen uudet opetusmenetelmät, opetusviestintä ja tietenkin konstruktivismi, jota alussa pidin vähän sanahelinänä. Hiljalleen konstruktiivinen opettaminen on kuitenkin lähtenyt aukeamaan ja pidän sitä tänä päivänä hyvänä oppimiskäsityksenä jonka ympärille opetus rakentaa mikäli opetettavat ryhmät eivät vain ole liian suuria. Koen edelleen konstruktiivisesti linjakkaan opetuksen järjestämisen haasteellisena suurille opiskelijaryhmille.
Toinen vuosi sisälsi verkko-opetuksen asiantuntijavalmiuksien moduulin. Tämä moduuli tarjosi etenkin ajattelun aihetta hyvän, nimenomaan verkko-opetusta varten räätälöidyn opetuksen järjestämisestä ja Moodlen tehokäytöstä. Parantelinkin edellisen vuoden oppien ja verkko-opetusmoduulin aineksilla kurssiani ja toteutin VOA-opintojen opetuskokeiluja kurssilla osallistaen myös opiskelijat opetuksen kehitysprosessiin kurssin lomassa. Liika jännitys luennoinnista oli karissut jo pois ja minulla oli hyvin aikaa toteuttaa opetukseni. Työ palkittiinkin kun tietojenkäsittelytieteen opiskelijat äänestivät minut keväällä vuoden luennoitsijaksi.
Kolmantena vuotena kävin sitten asiantuntijavalmiuksien moduulin jota vedän tässä nippuun. Asiantuntijavalmiuksissa olen päässyt jalostamaan käsityksiäni opetuksesta ja oppimisesta, ja moduuli sisältää tärkeät osat oppimisen arvioinnista ja opetussuunnitelmatyöstä. Hajautettujen Järjestelmien pitäminen meni vähän rutiinilla sillä tutkimusprojektini vaati niin paljon huomiota, enkä ehkä pystynyt antamaan opintojaksolle kaikkea sitä huomiota mitä itse toivoin. Palaute oli kuitenkin jälleen positiivista niin opiskelijoilta kuin kurssilla vierailleilta Yopeda-vertaisilta ja tuutorilta. Vuosi sisälsi pari ikimuistoista opetuskeikkaa. Syksyllä kävin pitämässä Mosambikissa seminaarin josta olen raportoinut blogissa erikseen. Huomasin olevani pienen ulkomaalaisryhmän opettajan yllättäen mukavuusalueellani ja nautin opetuksesta täysin rinnoin. Alkukesästä pidin kolme päivää opetusta lasten yliopiston oppilaille ja opetin ensimmäistä kertaa ala-asteikäisiä lapsia. Tämä oli myös hyvin opettava ja ehkä uuvuttavakin kokemus, joka vahvisti taitoani opettajana.
Olen siis päässyt kolmen vuoden aikana vetämään opetusta aika monenlaisille ryhmille. Kolmessa vuodessa on myös epävarmasta ja heikon itsetunnon omaavasta aloittelevasta luennoitsijasta kehittynyt itsevarma ja asiantunteva esiintyjä (jos nyt sopii itseään kehua) jolla on käytännössä osoitettua ja esitettyä osaamista. Opetuskokemuksen kertymisen ansiosta esiintymisvarmuuteni ja itsetuntoni on kasvanut. Pedagogisten opintojen ansiosta minulla on paljon suunitelmallisempi lähestymistapa opettamiseen ja osaan tehdä pedagogisesti perusteltavissa olevaa opetusta jossa on hyvät oppimistavoitteet ja jämpti arviointi. Jälki tästä ja materiaalit olen toivoakseni esittänyt jo blogissa aiemmin enkä haluaisi alkaa itseäni liikaa toistamaan.
Vaikka otsikkona onkin epilogi on tämä loppu vain tämän opintokokonaisuuden opinnoille. Olen hakenut, päässyt sisään ja jo aloittanut opinnot Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa saavuttaakseni heidän ammattipedagogisissa opinnoissaan ammattiopettajan pätevyyden ja yleisen pedagogisen kelpoisuuden. Yllättäen konstruktivismi jyllää sielläkin ja portfoliotyöskentely blogissa jatkuu. Asia on monelta osin siellä tuttua joten näistä opinnoista olen saanut vähintäänkin hyvät pohjat. Vielä kun saisi niitä mainostettuja hyväksilukuja..
Lämmin kiitos Ullalle, Tainalle, Tommille ja kaikille muille Yopeda-opettajille. Kiitokset myös kaikille mukanani opiskelleille! Yhteiset keskustelumme olivat opintokokonaisuuden parasta antia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti